Vuorisaarna – Suolainen uskova

Jeesuksen vuorisaarnaa on sanottu maailmanhistorian kuuluisimmaksi puheeksi. Vuorisaarnan ajaton ja syvällinen sanoma kertoo kristityn erilaisesta elämästä tähän maailmaan verrattuna.

Kuka on onnellinen? Matt. 5:3-12

”Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja
jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät:
he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”

Autuaaksijulistuksissa Jeesus kuvailee autuaan, onnellisen ihmisen ominaisuuksia. Vastakohta nykyajan arvoihin on huikea. Onnellinen ei olekaan itsekäs ja omista oikeuksistaan viimeiseen saakka kiinni pitävä! Sen sijaan autuas on se, joka publikaanin tavoin huutaa: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!” (Luuk. 18:13). Autuas tunnustaa oman köyhyytensä Jumalan edessä ja sen, kuinka kipeästi hän tarvitsee Jumalan muuttavaa työtä omassa sisimmässään.

Matt. 5:13-16: Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

Tämä jaejakso pohjautuu edeltävään autuaaksijulistukseen. Alkujakeissa kuvatun kaltainen vähäinen uskovien joukko on suolana ja valona maailmassa. Erilainen elämäntapa heijastuu kaikkialle.

Usko näkyy arjessa

Suolan tehtävä on olla mausteena ja säilöntäaineena. Suola estää pilaantumasta. Suolainen kristitty ei ole kuitenkaan sellainen, joka tuomitsee kaikki muut heidän syntiensä tähden. Hän ennen muita tuomitsee itsensä Jumalan sanan valossa, tunnustaa puutteensa ja turvaa Kristuksen armoon. Uskovassa ja seurakunnassa oleva suola on vanhurskasta elämää, joka koskettaa koko yhteiskuntaa.

Maailma itsessään ei ole valon paikka, vaan kristityt tuovat sinne Jumalan valon. Valo karkottaa pimeyttä. Todistus Kristuksesta ja Jumalan totuus ovat sitä valoa, jota meidän elämämme tulisi heijastaa. Valon ei tule olla kätkössä, eikä se voi pysyäkään piilossa, jos Jumala on saanut vallata sydämemme. Hyvät tekomme, arkinen elämä Kristuksen seuraajana väistämättä vaikuttaa ympäristöön.

Usein joudumme kipuilemaan, näkyykö usko arjessa? Se on terveellinen kysymys. Saamme punnita elämäämme armon valossa. Annetaan samalla Jumalan haastaa meidät uuteen elämään. Uuden elämän näkyessä meissä, se vaikuttaa tekstin mukaan sen, että ihmiset ylistävät Jumalaa. Aito usko puhuttelee ja vetää puoleensa ja kutsuu toisiakin tutustumaan valon todelliseen lähteeseen, Jumalaan. Seurakunta olemassaolollaan tuo Jumalan valtakuntaa maailmaan.

Kristityt yksilöinä ja yhteisöinä on kutsuttu muuttamaan maailmaa.

Kuva: Pixabay

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *