Isä meidän joka olet taivaissa

Kirjoittaja: Anneli Haapala

Julkaistu tammikuussa Paikallisuutisissa

Kuva: Pixabay

Jos olet joskus hoitanut vastasyntynyttä vauvaa, tiedät miten pieni ihminen palauttaa jalkamme maan pinnalle. Ei ole aika heittäytyä filosofiksi kun vauvalla on nälkä, väsy tai märkä vaippa. Ihmisyyden todellisuus alkaa valjeta tuoreille vanhemmille jälkikasvun syntymän myötä.

Ensikosketus karuun todellisuuteen tulee jo synnytyksessä. Ja heti vauvan synnyttyä aletaan kysellä onko pikkuinen syönyt, nukkunut, pissannut ja kakkinut säännöllisesti.

Varsinkin esikoisen saaneita vanhempia tämä voi aluksi hiukan hämmentää, sillä joskus nykyaikaisina aikuisina saatamme melkein unohtaa fyysisen todellisuuden, jossa elämme. Pidämme perustarpeitamme ja niiden täyttymistä itsestään selvyytenä, emmekä ajattele niitä sen enempää.

Jumala ei ole koskaan unohtanut, mitä tarvitsemme elääksemme. Jeesus itse opetti opetuslapsiaan rukoilemaan Isä meidän -rukouksen, jossa on mainittu ihmisen tarpeet ruoasta aina anteeksiantoon ja -saamiseen asti.

Näin Jeesus osoitti tietävänsä, mitä ihminen tarvitsee. Ja vielä enemmän: hän haluaa, että kerromme hänelle jokapäiväisistä, tavallisista, asioista sekä vaikeista kriiseistä ja ihmissuhdeongelmista. Mikään ei ole liian pientä tai suurta kerrottavaksi. Hän myös haluaa antaa meille sen, mitä tarvitsemme voidaksemme hyvin sekä fyysisesti että henkisesti.

Ihan niin kuin vastasyntyneen vauvan vanhemmat haluavat lapselleen kaikkea hyvää, sitä haluaa myös meidän Taivaallinen Isämme. Olemmehan Hänen lapsiaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *