Kantakaa toistenne kuormia

Anneli Haapala

Talon lähelle iski salama. Kuului räsähdys ja valot ja kodinkoneet sammuivat. Lapset säikähtivät ja äiti yritti tyynnytellä heitä ja samalla ottaa selvää, mitä oli tapahtunut. Yksin ei mitään ollut tehtävissä, mutta onneksi avulias naapuri saatiin paikalle ja sulakkeet vaihdettua, jonka jälkeen kaikki oli taas hyvin.

Meidät suomalaiset on usein kasvatettu ajattelemaan, että pitää selvitä yksin. Apua pyydetään vasta viimeisessä hengenhädässä. Onhan siinä omat hyvät puolensa kun oppii omatoimiseksi, mutta mietitäänpä tuota ukkostapausta. Jos äiti olisi yrittänyt selvitä yksin, olisi tulos ollut melkoinen katastrofi. Jääkaappi ja pakastin olisivat sulaneet, ei olisi voinut laittaa ruokaa tai saada lämmintä vettä. Vasta parin päiväin päästä olisi kaikki saatu kuntoon, mutta vahingot olisivat olleet melkoiset.

Joskus tuntuu, että meidät paiskataan vaikeisiin tilanteisiin ilman ennakkovaroitusta. Yhtäkkiä olemme tilanteessa, jossa emme tiedä mitä tehdä tai miten siitä selvitään. Yritämme pärjätä yksin, mutta yleensä päädymme silloin ojasta allikkoon.

Jumala ei ole tarkoittanut ihmistä selviämään yksin. Yksi hänen nimistään, Immanuel, tarkoittaa ”Jumala meidän kanssamme”. Jumala ei ole jättänyt meitä yksin. Hän haluaa olla kanssame. Hän haluaa myös, että me ihmiset kannamme läheistemme kuormia ja olemme läsnä heidän elämässään niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Jos turvaudumme Jumalaan ja uskallamme pyytää apua läheisiltämme, emme varmasti jää yksin.

Kuva: Pixabay