Maailman valo

Anneli Haapala

Lumettomana marraskuun päivänä on todella pimeää. Jos ei ole edes katuvaloja, ei eteen näe juuri askeltakaan, mutta pienikin määrä lunta maassa valaisee kummasti.

Joskus meidän ajatuksemme Jumalasta voivat ovat olla myös täysin ”pimeässä”, emmekä näe häntä sellaisena kuin hän on. Näemme vain epämääräisen hahmon mielessämme samoin kuin pimeässä näemme puut, talot ja ihmiset vain tummina möykkyinä ympärillämme.

Saatamme ajatella, että Jumala on vaikkapa vanhempiemme tai jonkun muun auktoriteetin kaltainen. Hän voi olla mielestämme vaikkapa kova, armoton, välinpitämätön, rankaiseva tai muuta sellaista. Ja toisinaan emme edes ymmärrä ajattelevamme näin, mutta elämme peläten Jumalaa. Me myös käyttäydymme suhteessa Jumalaan samalla tavalla kuin suhteessa oman elämämme auktoriteettiin. Saatamme odottaa rangaistusta virheistä tai emme kykene luottamaan Jumalaan tai yritämme kaikin keinoin miellyttää häntä suorituksilla.

Olisi tärkeä pysähtyä tutkimaan, mitä Raamatussa sanotaan Jumalasta, sillä siellä on kuitenkin totuus hänestä. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Ja 1. Johanneksen kirjeessä sanotaan: ”Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää.”

Näinä pimeinäkään päivinä meidän ei tarvitse kulkea pimeässä, jos otamme vastaan valon, jota Jumala meille tarjoaa.

Kuva: Tero Haapala

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *