Ahdistaako ahdistus?

Annelin Haapalan kirjoitus helmikuun Paikallisuutisssa

Oletetaanpa, että ystäväsi tai tuttusi sanoo, että häntä ahdistaa, koska tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi. Meidän reaktiomme on usein kauhistus: ”Et sinä mikään huono ihminen ole, älä höpötä!” Ja vaihdamme puheenaihetta. Torjumme toisen tunteen, sillä emme halunneet tai kyenneet ottamaan vastaan sitä.

Useimmilla ihmisillä on taipumus vältellä ristiriitoja. Myös ahdistus ja kipeät tunteet ovat sellaisia, joihin haluamme painaa laastarin pikaisesti päälle ja unohtaa, että sellaisia on olemassa. Jos rehellisiä ollaan, on vaikea kuunnella toisen kipua, sillä emme ole usein itsekään kohdanneet omaa kipuamme. Kipeät asiat, tunteet ja kysymykset nostavat esiin oman pelkomme.

Jumala ei ole samaa maata. Raamatussa 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan, että kun ihminen oli syönyt hyvän ja pahantiedon puusta, Jumala kysyi: ”Missä olet?” Tai kun Kain oli tappanut veljensä, Jumala kysyi Kainilta: ”Miksi olet vihainen?” Totta kai Jumala tiesi missä Aadam ja Eeva olivat piilossa. Hän tiesi myös Kainin vihan syyn, mutta hän halusi, että ihminen itse kertoisi, mikä häntä vaivaa tai ahdistaa.

Ahdistus, pelko, syyllisyys ja häpeä ovat vaikeita tunteita. Jumala kuitenkin omalla esimerkillään osoittaa, että niistä on hyvä puhua. Meidät kristityt on kutsuttu kantamaan toistemme taakkoja ja meidän pitäisi olla taivaallisen Isämme korvia täällä maan päällä. Ehkä olisi aika tehdä jotain asialle, kun seuraavaksi alkaa ahdistaa, tai huomaamme, että joku muu lähellämme ei voi hyvin.

Kuva: Pixabay

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *