Seurakunta siistiksi

Haastatelu: Anneli Haapala

Senja ja Heikki Toivola seisovat Uuraisten helluntaiseurakunnan eteisessä. Senjan olemus on lintumaisen siro ja Heikin vakaan rauhallinen. Aviopari vaikuttaa tyynen ystävälliseltä vastatessaan kysymykseen haastattelusta.

Keitä olemme

”Olen Senja Toivola ja lähtöisin Kyynämöisiltä, Uuraisilta. Teen vuorotyötä Uuraisten vanhainkodilla,” Senja kertoo. Heikki vastaa olevansa myös syntyperäinen uuraslainen. ”Asuinpaikkani on siirtynyt noin 150 metriä pohjoiseen päin,” hän toteaa hiukan pilkettä silmäkulmassa. Tällä hetkellä Heikki on eläkkeellä tehtyään työuransa metsäkoneyrittäjänä ja Uuraisten Autopelti ja maalaus Ky;ssä.

Tehtävämme seurakunnassa ja miten niihin päädyimme

Senja kertoo, että vuorotyö rajoittaa mahdollisuutta palvella seurakunnassa. ”Seurakunnan siivous on sopinut kuvioihin. Tämä palvelustehtävä on iän karttuessa tosin alkanut haastaa enemmän, hoitotyö kun ei muutu eikä kevene, päinvastoin,” hän toteaa. Senja on kantanut päävastuun siivouksesta vuosia ja Heikki on autellut siinä sivussa, kertoo pariskunta kuin yhdestä suusta. ”Temppelin siivous Senjan apuna on tuntunut omalta tehtävältä,” Heikki mainitsee.

Senja ja Heikki kertovat kumpikin iloinneensa kovasti siitä, että seurakunnan siivoukseen on löytynyt enemmän ihmisiä ja käytännön järjestelyt WhatsApp-ryhmää myöten ovat alkaneet toimia hyvin. ”Ajantasaista tietoa siivousvuoroviikoista on edelleen seurakunnan ilmoitustaululla. Sinne voi ilmoittautua, jos haluaa ottaa osaa tälle sektorille,” Senja vinkkaa. ”On tärkeää, että Temppelimme on siisti niin sisältä kuin ulkoakin.”

Senja kertoo oman näkynsä olevan se, että jokainen löytäisi oman palvelupaikkansa seurakunnassa. Heikki puolestaan kertoilee: ”Sydämeni halu on olla Kristuksen todistajana seurakunnassa ja sen ulkopuolella.” Hän jatkaa: ”Koen olevani seurakunnassa sellainen sekatyömies timpurina, muurarina, laatoittajana, maalarina ja niin edelleen.”

Heikki kertoo toimineensa myös rahastonhoitajana kymmenisen vuotta sekä vanhimmistossa noin 35 vuotta. Palvelustehtävä vanhimmistossa on ollut hänelle tärkeä, joskin hän siirtyi siitä eläkkeelle toukokuussa 2019. Myös rukous on Heikille tärkeä alue. ”Musiikkipuolella olen ollut kuoroissa, lauluryhmissä, säestäjänä ja laulajana,” Heikki sanoo. ”Kuinka lie olenkin sotkeutunut näin moniin juttuihin,” hän naurahtaa. ”Olen koettanut palvella siellä, missä on ollut tarvetta ja mihin kulloinkin on ollut mahdollisuuksia.”

Merkittävät asiat elämässä

Senja sanoo: ”Tultuani uskoon vuonna 1976, asiat ovat saaneet uuden merkityksen ja sisällön. Niillä kaikilla on tarkoituksensa elämässä.”

”Mikä elämässä on ollut tärkeää, lähtee varmaan uskoontulosta rippikoulussa,” Heikki pohtii. ”Liityimme Senjan kanssa vuonna 1978 Uuraisten helluntaiseurakuntaan, josta tuli ikään kuin toinen koti. Parhaimmillaan seurakunnassa ollaan kuin yhtä perhettä. Myös elämässä koetut vaikeat asiat on ollut turvallista käydä läpi seurakunnan keskellä.”  Heikki sanoo, että Jumalan johdatus ja kaiken kattava huolenpito on ollut suuri siunaus hänen elämässään. ”Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan — olen kansalainen kahden maan”, hän siteeraa Jaakko Löytyn kappaletta Kahden maan kansalainen.

Inhokit ja suosikit

”Pidän huumorista, puutarhassa puuhastelusta ja päiväunista. Tykkään myös ikäihmisistä,” Senja hymyilee. ” Hän jatkaa: ”Mistä en pidä tai mikä harmittaa, on sitoutumattomuus, itsekkyys ja huumorintajuttomuus.”

Heikki taas toteaa pitävänsä rauhallisesta elämästä rakkaiden ihmisten, puolison ja perhekunnan rinnalla. ”Silmät ja sydän avoimena juuri tänä ainutkertaisena päivänä,” hän lausahtaa. Heikki kertoo arvostavansa ihmisissä aitoutta, hyväsydämisyyttä, anteeksiantavaa mieltä ja palvelevaa asennetta. ”Inhoan currya ja muita vahvoja mausteita, ne kun eivät ole minulle tehtyjä,” Heikki lopettaa.

Lempikohta Raamatussa

Heikille yksi tärkeimmistä luvuista on Ps. 103. ”Se on kantanut sairastamisen aikaan ja yhä edelleen,” hän sanoo.

Senja kertoo oman lempikohtansa Raamatussa olevan Fil. 4:13, ”Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa”.

Mitä haluaisin vielä sanoa lukijoille

Senja pohdiskelee vielä, mitä seurakunta hänelle merkitsee: ”Se on minulle turvapaikka, lepopaikka, sananopetus paikka, rauhanpaikka ynnä muuta sellaista.” Hän ei koe seurakuntaa työpaikkana, mutta seurakunnassa palveleminen ei olekaan työtä sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän kehottaa muitakin: ”Tehdään tämä palvelus yhdessä ilolla Hebrealaiskirjeen 10:24 sanoilla: ’Pitäkää huolta toinen toisistanne ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin’.”

Heikki sanoo, että on syytä olla kiitollinen elämän lahjasta nyt ja iankaikkisesti. ”Haluaisin sinun käyvän Taivaan tietä, Jeesuksen seurassa, yhdessä eteenpäin.”

Senja ja Heikki näyttävät olevan Uuraisten helluntaiseurakunnan työmuurahaisia, jotka omalla esimerkillään näyttävät, että palvelutehtävään sitoutumisen muotoja on monia; lyhytaikaisia projekteja tai pitkiä, monia vuosikymmeniä kestäviä palvelutehtäviä. Heidän elämässään näyttävät uskollisuus ja tasapaino tuottavan hyvää hedelmää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *