Lepoa luvassa

Anneli Haapala

Järven rannassa oli kaksi kapeaa mäntyä. Toinen seisoi pystyssä, toinen oli kaatunut sitä vasten. Mikä olikaan kaatanut puun, ehkä liian raskas lumi tai kova tuuli, mutta hento puu ei ollut jaksanut raskasta taakkaa alla. Näin on joskus meidän ihmistenkin kanssa. Me väsymme emmekä jaksa seisoa omin avuin vaan tarvitsemme muita ihmisiä, joihin voimme tukeutua raskaiden taakkojen alla.

Tänä aikana, kun korona jyllää, yhä useammat ovat erittäin yksin. Tarvitsemme entistä kipeämmin tukea elämämme eri vaiheisiin ja tilanteen tuomaan väsymykseen. Jeesus sanoo Raamatussa Matt. 11:28: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”

Markuksen evankeliumissa kerrotaan myös luvussa 6, että Jeesus oli huolissaan opetuslapsista, sillä kansaa oli paljon liikkeellä ja opetuslapset eivät ehtineet edes syödä. Jeesus sanoi: ”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.”

Jeesus tuntee meidän tarpeemme ja hän tietää, milloin meidän olisi syytä pysähtyä ja vain levätä. Me itse emme aina huomaa levon tarvetta, mutta meidän Luojamme on huolissaan, jos ylitämme omat voimavaramme tai taiteilemme aivan jaksamisemme rajoilla. On ihmeellistä tietää, että Jumala itse on kiinnostunut jaksamisestamme ja hän on luvannut antaa meille levon, kun tulemme hänen luokseen.

Kuva: Pixabay

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *