Luopumisia

Viikon sana Timo Koivisto

Uuraisten helluntaiseurakunta

Eräs tuttavani kertoi hänellä olleen luopumisten kevät. Sitten hän jatkoi kertomalla, mistä asioista hän on joutunut luopumaan, ja kaikki olivat isoja elämän muutoksia.

Samoin minulla on ollut luopumisen vuosi. Viime syksynä jouduin luopumaan veljestäni, jonka elämä päättyi yllättäen äkillisesti. Luopuminen jatkui kotitaloni myymisellä. Talon elämä tästä eteenpäin menee uuden hyvän talon omistajan kanssa, joka pääsee kokemaan vanhan, yli 100-vuotiaan, hirsitalon rauhallista tunnelmaa.

Luopuminen ei tapahdu ilman työtä, vaivaa ja sisäistä prosessia. Luopumisten keskellä ollessamme emme aina näe koko kuvaa. Usein voi tulla myöhemmin kokemus, että näin oli sittenkin parasta.

Luopuminen on kristinuskon ytimessä. Jeesus luopui taivaallisesta asemastaan, hän tuli ihmiseksi, ja alistui kuolemaan. Kuolema ei ollut loppu, luopuminen oli uuden alku. Nyt uskomalla Jeesukseen ihminen saa synnit anteeksi ja uuden elämän.    

Usko vaatii jostain luopumista, se vaatii luopumista ylpeydestä ja itseriittoisuudesta. Se vaatii uskon hyppyä, jossa ihminen heittäytyy Jumalan käsiin tunnustaen, ettei ihminen hallitse itse kaikkea.

Jumala ei tuhoa sinun persoonaasi, kun luovutat elämäsi hänelle. Päinvastoin, oikein ymmärretyssä uskossa, ihmisen elämä vapautuu kaikkeen siihen hyvään, mitä Jumala on hänelle tarkoittanut. Joudut luopumaan jostain, mutta saat tilalle paljon parempaa. Oletko valmis nöyrtymään sinua suuremman edessä?

”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:6-7)

Kuva: Pixabay