Antamisen iloa

Anneli Haapala

Joulun odotus on alkanut. Lapset ja lapsenmieliset ovat avanneet joulukalenterin ensimmäiset luukut. Jouluun liittyy kaikkiaan vahvasti antaminen. Anneteen lahjoja, joulukortteja tai jos ei muuta niin hyvän joulun toivotuksia.

Antaminen on tietenkin muistutuksena siitä, että Jumala lahjoitti maailmalle ihmeellisen lahjan: Jeesuksen, josta tuli maailman vapahtaja. Hän siis lahjoitti meille pelastuksen ja siitä ilosta jaamme myös muille. Raamatussa myös sanotaan, että ”autuaampi on antaa kuin ottaa” ja tottahan se on. Tutkimuksissakin on todettu, että esimerkiksi vapaaehtoistyö lisää onnellisuutta. Kun antaa aikaansa tärkeäksi kokemansa asian hyväksi, tulee siitä itsekin iloiseksi.

Mutta tämä saajana oleminen ei aina ole ihan helppoa, jos on tottunut itse olemaan se ”vahva”, joka kykenee ja jaksaa eikä tarvitse muilta mitään. Jouluna tuttu tunne on, kun saa kortin joltakulta, jolle ei ole lähettänyt korttia. Epätoivoisesti yrität miettiä, ehtiikö kortti vielä postissa vai voisiko sen jotenkin muuten keplotella perille. Osalle meistä on haaste ottaa vastaan ja iloita annetusta tavarasta tai ajasta. Olisikin ehkä tämän joulun haaste, meille jokaiselle, että iloitsisimme niin antamisesta kuin saamisesta. Iloitaan siitä, että Jumala on antanut meille kallisarvoisen lahjan ja otetaan sekin vastaan kiitollisena, samoin kuin muut joulumuistamiset. Ja loppujen lopuksi – ottamalla vastaan lahjan tai muuta apua, annat lahjan antajalle lahjaksi kokemuksen antamisen iloista.

Kuva: Pexels.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *