Alusta asti

Anneli Haapala

Adam ja Eeva elivät aluksi paratiisissa. Heillä oli vain yksi sääntö: älä syö hyvän ja pahantiedon puusta. Ihmisillä oli vapaa tahto ja kuinka ollakaan, he käyttivät sitä hiukan harkitsemattomasti ja söivät kiellettyä hedelmää.

Ja kuitenkin, kun Jumala loi maailman, hän suunnitteli alusta asti myös pelastuksen ihmisille. Alussa ihminen oli lähellä Jumalaa ja toista ihmistä eikä tässä ollut mitään ongelmaa. Vasta lankeemuksen jälkeen alkoi tulla syyttelyä, pelkoa, syyllistämistä ja monenlaisia muitakin varjoja ihmisten elämään.

Jeesuksen kuolema ristillä meidän pahojen tekojemme takia ei siis ollut mikään hetken mielijohde. Myöskään ihmisen lankeemus ei tullut Jumalalle yllätyksenä, hän tietää, mitä tekoa me olemme. Yksi ydinkohta kristinuskossa on se, että Jumala on alusta asti rakastanut ihmistä. Rakastanut niin paljon, että ei halua pakottaa meitä tulemaan luokseen, vaikka se ei hänelle olisi mikään iso juttu.

Kuitenkin Jumala kutsuu luokseen jokaista langennutta ihmistä tarjotakseen hänelle lunastusta. Tämä lunastus tai armo on meille ilmainen, mutta Jumalalle se maksoi äärettömän paljon, sillä se riisti hänen ainoan Poikansa hengen. Jumala pyytää meitä tarttumaan armoon – ei pelosta tai pakosta tai painostuksen takia vaan sen takia, että hän on ensin rakastanut meitä. Tämä rakkaus vetää meitä puoleensa, sillä tämä maailma kaipaa armoa. Kaipaa sitä, että joku hyväksyy meidät virheinemme päivinemme. Meidän tehtäväksemme jää valita, otammeko armon vastaan vai emme.