Ukrainan matkaraportti 1.5. – 14.5.2024
Vihdoinkin vappuaamuna koitti päivä, jolloin minulle oli taas mahdollista matkustaa Ukrainaan. Matkustaminen sinne on muuttunut entistä vaikeammaksi ja siksi halusin olla siellä vähintään kaksi viikkoa. Tällä kertaa lensin ensin Varsovaan, missä majailin yhden yön rakkaitten pitkäaikaisten ystävieni Sashan ja Hannan luona. Hanna, joka monien vuosien ajan toimi tulkkinani, lähti kanssani tälle pitkälle junamatkalle Varsovasta Odessaan. Sasha ei voinut lähteä mukaan, koska 18-60 -vuotiaille miehille matkustaminen Ukrainaan tietää sitä, että heidän on liityttävä armeijaan. Matkasimme kolmessa eri junassa yli 20 tuntia, kunnes saavuimme Odessaan, missä alkoi messiaanisten juutalaisten konferenssi.
Oli valtava ilo tavata monia vanhoja ystäviä, kuunnella heidän kuulumisiaan, rohkaista heitä ja tietysti rukoilla yhdessä. Jumala toimi voimallisesti Sanansa ja Henkensä kautta konferenssissa. Uskon että Jumala kohtasi tavalla tai toisella aivan jokaista. Toiset parantuivat sairauksista ja sisäisistä vammoista, toiset saivat uutta toivoa ja kokivat Jumalan rakkauden kosketuksen. Konferenssiin piti tulla myös puhuja Yhdysvalloista, mutta sodan uutisointi sai hänet perumaan matkansa. Siitä oli seurauksena, että olin pääpuhuja koko ajan ja päivät venyivät pitkiksi, sillä rukouspalvelu kokousten jälkeen kesti yleensä noin kaksi tuntia. Tärkeintä oli kuitenkin se, että Herra itse oli siellä läsnä.
Konferenssin jälkeen puhuin jo rakkaaksi tulleessa arabiseurakunnassa. Seurakunnan pastori Nabil on syyrialainen, uskollinen Herran palvelija. Hänen seurakuntansa auttaa vähävaraisia ja jakaa ruoka-apua neljä kertaa viikossa. Tämä pariskunta tarvitsisi kipeästi lomaa ja rukoilemme, olisiko mahdollista heidän tulla Suomeen pariksi viikoksi levähtämään ja ehkä samalla tapaamaan arabeja ja ukrainalaisia. Pastori Nabil puhuu venäjää, ukrainaa, arabiaa ja englantia. Viimeisenä päivänä Odessassa minulla oli pastorien tapaaminen. Monet heistä tunnen jo pitemmältä ajalta. Kaikilla heillä on ystäviä ja tuttavia, jotka ovat menehtyneet tai haavoittuneet sodassa. Yritin jakaa heille rohkaisun sanaa. Heissä kaikissa näkyi uupumisen merkkejä tässä sekavassa tilanteessa, jolle ei näytä tulevan loppua. On tärkeää rukoilla heidän jaksamisen puolesta. Ihmishenkien menetykset ja vammautumiset vaikuttavat raskaasti perheisiin samalla kun taloudelliset huolet painavat päälle.
Sodan suhteen Odessa oli suhteellisen rauhallinen. Hälytyksiä kuului silloin tällöin, mutta ei mitään vakavampaa. Katukuvassa näkyi kuitenkin tulitusten jälkiä. Moniin rakennuksiin on kohdistunut iskuja. Viikko vierähti Odessassa ja sitten matkasin pohjoisen suuntaan Khemelniskyn kaupunkiin. Siellä oli ensin kokouksia ja tapaamisia messiaanisessa seurakunnassa. Oli rohkaisevaa nähdä, miten seurakunta edelleen jaksaa auttaa sota-alueelta tulevia pakolaisia, jakaa aineellista apua ja samalla kertoa evakeliumin sanomaa.
Viimeisenä sunnuntaina sain kutsun seurakuntaan, jossa en ole ennen ollut. Tarina kutsusta sinne on aika erikoinen. Noin viikkoa aikaisemmin seurakunnan pastori ja vanhimmat olivat olleet evankelioimistapahtumassa eräässä toisessa kaupungissa, missä maailman vahvin uskovainen voimamies ja Ukrainan vahvin myös uskovainen mies pitivät evankelioimiskokousta yhdessä tämän voimamiesjärjestön johtajan kanssa. Siellä nämä kolme miestä tulivat tämän pastorin luo ja antoivat profeetallisen sanan, että hänen seurakuntaansa tulee puhumaan ulkomaalainen mies, jolla on tärkeä sana sille seurakunnalle ja että tämän pastorin on annettava hänelle Ukrainan lippu, jossa oli heidän allekirjoituksensa. Kun sunnuntaina menin tähän kokoukseen, vastaanotto ylitti kaikki odotukset ja ajattelin, että ehkä puheeni jälkeen se sitten laimenee, mutta kävikin päinvastoin. Jumala antoi minulle armossaan sanan, joka näytti olevan juuri heille. Pyhän Hengen läsnäolo oli käsinkosketeltava. Paljon sotilaita ja sotilasjohtoa luutnatteja, kenraaleita tuli rukoiltavaksi. Siellä oli myös kolme sotilaspastoria, jotka pyytämällä pyysivät, että lähtisin heidän mukaansa eturintamalle tapaamaan sotilaita kenttäsairaalassa ja rukoilemaan heidän puolesta ja rohkaisemaan heitä. En vielä luvannut, mutta katsotaan mitä taivaallinen Ylipäällikkömme siitä sanoo.
Tämä seurakunta on vain muutaman vuoden vanha ja kokouksessa oli noin 400 henkeä. Pastori haluaisi aloittaa näille nuorille uskoville raamattukoulun ja pyysi, että voisin tulla sinne opettamaan. Täytyy kysellä siihenkin Herran tahtoa ja suunnitelmaa.
Kokouksen jälkeen minua tuli tervehtimään 90-vuotias nainen, joka kertoi että vuosia sitten olin antanut hänelle sanan, että Jumala tulee käyttämään häntä voimallisesti. En tietysti muistanut siitä mitään, mutta nyt hän kertoi matkustavansa ympäri Ukrainaa evankelioimassa ihmisiä. Monet ovat ottaneet Jeesuksen vastaan pelastajana hänen työnsä kautta. Jumala tekee työtään sodan kauheuksien keskelläkin.
Kiitos teille rukouksista ja tuesta. Työ on yhteistä ja kuormastoon jäävälle ja taisteluun lähtevälle maksetaan sama palkka. Olkaa siunattuja.
Roger Finch
