Valoa pimeydessä

Marraskuu on täällä taas ja illat pimenevät kovaa kyytiä. Pilvisinä päivinä tuntuu, että
valoa ei ole juuri ollenkaan. Pimeys tuntuu voittavan valon.
Raamatussakin puhutaan valosta Johanneksen evankeliumin alussa, kun kerrotaan
Sanasta eli Jeesuksesta: ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa
pimeydessä eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa.”
Tuntuu lohdulliselta ajatella, että maailmassa on niin suuri ja kirkas valo, että pimeys
ei ole voinut tukahduttaa sitä. Nykyisin kun uutiset ovat täynnä sotaa, kärsimystä ja
pahoinvointia, tuntuu väillä, että on vain pimeyttä. Missään ei näy toivon
kipinääkään. Vähempikin voi ruveta ahdistamaan, varsinkin kun tuntuu, että yksi
pieni ihminen ei voi paljoakaan vaikuttaa maailmanmenoon.
Raamattu ei kuitenkaan ole jäänyt tällaiseen toivottomaan ajatteluun kiinni:
”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” Tässä
kohdassa kerrotaan ennakkoon Jeesuksen syntymästä.
Ja tosiaan, Jeesus, maailman valo, voi valaista jokaisen ihmisen ja meidän
elämämme. Hänen valonsa voi poistaa elämämme varjot eli häpeän, syyllisyyden ja
niin edelleen, jos vain annamme hänen valonsa loistaa pimeyteemme. Jumala on
luonut meistä jokaisen rakkautensa kohteeksi ja haluaa antaa meille valoa ja toivoa
pimeän ja toivottomuuden sijalle. Tehdään niin kuin monet marraskuussa tekevät:
sytytetään elämän talomme ikkunoihin valot, jotta pimeys ei saisi meitä valtaamme.

-Anneli Haapala-